Kosminen osa: Paholainen–Tuomio
Paholainen (15, The Devil) saa Narrin näkemään myrkylliset toimintamallinsa, joita hän on piilotellut myös itseltään
Narri matkaa ylös vuoren rinnettä ja näkee pian olennon, joka on puoliksi vuohi ja puoliksi mies. Olennon ympärillä hän näkee alastomia ihmisiä, jotka on kiinnitetty Paholaisen valtaistuimeen ketjuilla. Ihmiset antavat periksi kaikille mahdollisille houkutuksille, joita kuvitella saattaa. Katsellessaan ympärilleen Narria kuvottaa. Mitä lähemmäs hän menee, sitä voimakkaammin hän tuntee omat maalliset halunsa sisällään. Ruoan halun, vallan nälän, ahneuden ja itsekkyyden.
Narri huutaa Paholaiselle, ettei hän sallisi itsensä olevan tällaisten materiaalisten omaisuuksien ja halujen orja. Olento katsoo häntä uteliaana ja kertoo, ettei ketään täällä olevista ihmisistä ole pakotettu jäämään.
Narri katsoo uudelleen ympärilleen ja huomaa, että ketjuista tehdyt kaulapannat, jotka roikkuivat alastomien ihmisten kaulassa, olivat tarpeeksi löysällä että ne voisi helposti ottaa pois. Kuka tahansa näistä ihmisistä voisi halutessaan vapauttaa itsensä. Kaikki he kuitenkin valitsevat tämän elämäntavan. Paholainen kertoo Narrille, ettei hänen pitäisi kokonaan kieltää kaikkia syntiseksi katsomiaan tarpeita – miten hän muuten voisi tunnistaa ne, sillä tunnistaminen on ensimmäinen askel ongelman ratkaisuun. Joskus halut myös auttavat ihmisiä heidän henkisellä polullaan, vaikka moni ei asiaa itselleen myönnäkään.
Nähdessään totuuden Paholaisen sanoissa Narri ymmärtää, ettei tämä olento olekaan se pahuus, jota hän ajatteli sen olevan. Pahuus ja halut eivät sijaitse ulkopuolellamme, sillä tietämättömyys ja toivottomuus tulevat sisältä päin. Materiaalisten asioiden viettelevä voima sitoo meitä, emmekä usein edes huomaa sen voiman valtaa meihin. Narri ymmärtää, että kaikki, mitä hän tuntee – ahneus, itsekkyys ja vallanhimo – olivatkin olleet koko ajan hänen sisällään. Ihmiset hänen ja Paholaisen ympärillä toimivat omien riippuvuuksiensa, pelkojensa ja huonojen tapojensa ohjaamina.
Ymmärrettyään ja tunnistettuaan omat myrkylliset toimintatapansa Narri kiittää Paholaista tästä opetuksesta ja jatkaa matkaansa.
Paholainen on yksi väärinymmärretyimmistä korteista Suuressa Arkanassa. Paholainen ei ole niinkään kristillinen ”Saatana” vaan enemmänkin Pan, muinaiskreikkalainen mielihyvän, villin käytöksen ja hallitsemattomien halujen jumala. Tämä kortti kehottaa meitä olemaan rehellisiä itsellemme.
Paholainen liitetään astrologiassa Kauriin merkkiin. Kauris kuvastaa kunnianhimoa, sitoutumista ja neuvokkuutta. Numero 15 kuvastaa tietoisuuden ja korkeamman minän dualiteettia.
Torni (16, The Tower) tuhoaa kaikki valheet, mitä Narri joskus ajatteli todeksi
Lähdettyään vuorelta Narri saapuu Tornin luo. Se on kaunis, eikä hän voi muuta kuin tuijottaa sitä ihastuneena. Hän arvostaa rakennuksen taidokkaita muotoja – näin upean luomuksen tekemiseen on varmasti kulunut vuosia. Monimutkaiset yksityiskohdat lumoavat Narrin ja hän miettii, miltä rakennus mahtaa näyttää sisältä. Se mahtaa olla uskomaton!
Hän alkaa lähestyä Tornia. Yhtäkkiä aivan tyhjästä salama iskee Torniin ja se alkaa murentua. Narri huomaa, kuinka sekunneissa Tornin asukkaat alkavat hypätä rakennuksen ikkunoista ja putoavat alapuolella olevaan veteen. Kaikki on yhtä kaaosta, ja vain hetkeä myöhemmin Tornista on jäljellä vain kasa kiviä.
Narri on järkyttynyt tästä yhtäkkisestä muutoksesta. Pöly laskeutuu edelleen, kun veden pelastamat ihmiset uivat rantaa kohti. Sillä hetkellä Narri näkee sen. Kaiken pölyn ja kivimurskan keskellä on kukka, joka kurottaa kohti taivasta. Narri huomaa, kuinka kukka nauttii raikkaasta ilmasta ja valosta, jonka se vihdoin saa nähdä. Hän voi melkein jopa nähdä, kuinka pieni kukka alkaa kasvaa.
Selkeys iskee Narriin samalla tavoin kuin salama iski Torniin: jotta jotakin uutta voi alkaa, niin vanhojen rakenteiden on tuhouduttava. Torni saattaa olla palasina, mutta ihmiset valmistautuvat kohta jo rakentamaan jotakin parempaa. Uusi rakennus tulee kunnioittamaan tuota erityistä kukkaa, jonka olemassa olosta he eivät olleet aiemmin edes tietoisia.
Narri ymmärtää myös, että hänenkin täytyy löytää vapaus tuhoamalla hänen oman egonsa linnake – linnake, jonka hän ajatteli suojelevan, mutta joka onkin kahlinnut häntä kehittymästä. Tämän ymmärtäminen tekee sekä Tornin että hänen tähän mennessä rakentamansa identiteetin menettämisestä sen arvoista. Narrin on aika rakentaa itsensä uudelleen.
Vanhoissa ranskalaisissa tarot-pakoissa tätä korttia kutsuttiin nimellä la Maison Dieu, Jumalan talo. Se muistutti juutalaisten Midrashissa olevasta tarinasta Babelin tornista, joka paloi rangaistuksena ihmisten synneistä. Astrologiassa Torni yhdistetään Marsiin, tuliseen, maskuliiniseen ja sotaiseen planeettaan. Vaikka Marin energia tuokin tuhoa, tuhon mukana tulee vapaus ja mahdollisuus kehitykselle.
Tähti (17, The Star) antaa Narrille toivoa
Yö on tullut ja Narri istuu edelleen paikalla, jossa Torni vielä päivällä tavoitteli taivasta. Hän tuntee olonsa tyhjäksi. Hän ei ole enää täysin varma, mitä hänen tulisi tehdä. Tornin murentuessa hän oli ymmärtänyt, että suurin osa hänen elämästään perustui valheelle. Tornissa asuneet ihmiset ovat lähteneet ja hän on aivan yksin.
Siinä istuessaan hän katsoo ylös taivaalle etsien jonkinlaista johdatusta tai vastausta. Taivas on pilvetön, ja tähdet kimaltavat kirkkaana paikoillaan. Samassa Narri kuulee jotakin ja huomaa kauniin nuoren neidon veden lähettyvillä. Tyttö ei ole huomannut hänen katsettaan, vaan jatkaa janoisen maan kastelua uurnassa olevalla vedellä.
Narri nousee, lähestyy tyttöä ja kysyy, mitä tämä oikein tekee. Neidon silmät loistavat tähtitaivaan alla, kun hän kertoo Narrille kastelevansa maata auttaakseen sitä parantumaan. Hän haluaa luoda toivoa siitä, että maa voisi parantua Tornin murtumisesta aiheutuneen kaaoksen ja tuhonkin jälkeen. Narri huomaa, kuinka pienet versot alkavat jo nousta maasta siitä kohtaa, jota tyttö oli kastellut. Tyttö selittää hänelle, että pian versoista kasvaisi puita ja puut kantaisivat ihmisiä ravitsevaa hedelmää.
Tyttö ojentaa Narrille hedelmää, jonka hän kiitollisena ottaa vastaan. Syödessään hedelmää Narri tuntee olonsa rauhalliseksi ja inspiroituneeksi. Kaikki Paholaisen ja Tornin häneen jättämä negatiivinen energia on poissa, ja hän tuntee olonsa paranevan. Hänkin voisi parantua ja auttaa muita parantumaan – aivan kuten tyttö auttoi maata pääsemään uuteen kasvuun. Hänellä voisi kuin voisikin vielä olla merkityksellinen elämä. Narri kääntyy kiittääkseen tyttöä, mutta neito on kadonnut. Ylhäällä taivaalla yksi tähdistä loistaa kirkkaammin kuin yksikään muu.
Tähti yhdistetään astrologiassa Vesimiehen merkkiin ja ilman elementtiin. Neito kortissa saattaa kuvata Aphroditea, muinaiskreikkalaista rakkauden ja hedelmällisyyden jumalatarta tai hänen roomalaista vastikettaan Venusta. Joissakin pakoissa neito kuvataan toivon enkelinä.
Kuun (18. The Moon) valo pakottaa Narrin kohtaamaan alitajunnan maailman
Narri seuraa taivaalla näkyvää Tähteä ja jatkaa matkaansa yössä. Täysikuu nousee ja valaisee hänen tietään kelmeällä valollaan. Kaikki näyttää niin erilaiselta kuin päivänvalossa. Narri alkaa tuntea olonsa väsyneeksi ja hieman sekavaksi – tuntuu, kuin hän kävelisi unessa.
Tässä unenomaisessa tilassa Narri kävelee Kuun ali ja kahden pylvään välistä. Hän alkaa nähdä asioita silmäkulmastaan – ovatko ne totta vai vain illuusiota ja unta? Kuu tekee hänen mielestään luovan, mielikuvitusrikkaan ja jopa oudon. Yhtäkkiä hän ymmärtää olevansa kokonaan toisessa maailmassa. Tämä on se maa, josta hän näki vilauksia Papittaren luona. Maa, jonka hän tunsi Hirtettynä roikkuessaan tämän ja materiaalisen maailman välillä. Hän on viimein löytänyt henkien maailman.
Ympärillään Narri näkee uskomattomia asioita, niin outoja ja kauniita että vain hänen alitajuntansa voisi niitä hänelle näyttää. Kaikki ei kuitenkaan ole kaunista. Jotkut asiat saavat hänet tuntemaan syvää kauhua ja ahdistusta. Hän ei ole enää täysin varma, mikä on totta ja mikä on hänen kuvitelmaansa. Mutta sitten, siinä Kuun valossa, ne asiat, joita hän niin kovasti pelkäsi, lepattavat aivan hetken ajan ja hän näkee totuuden: suurin osa hänen peloistaan ja huolistaan ovat itse asiassa hänen oman mielensä tuotoksia.
Narrin täytyy nyt päättää, haluaako hän jäädä tähän uskomattomaan unimaailmaan ja hukata itsensä sen hulluuteen ja illuusioihin, vai palaako hän takaisin todellisuuteen. Jossain lähellä sudet ulvovat kauniille ja maagiselle Kuulle.
Narri näkee läheisessä rannassa pienen veneen ilman airoja. Hän päättää nousta veneeseen ja antautua tiedostamattoman kuljetettavaksi. Kuu valaisee hänen polkuaan, kun veden virtaukset vievät hänet mukanaan.
Kuu yhdistetään Kalojen astrologiseen merkkiin ja se kuvaa näkyjä, illuusioita, hulluutta, intuitiota, salaisuuksia sekä tiedostamatonta. Ei siis kai ihme, että Kuu yhdistetään myös kolmannen silmän chakraan. Se voi tuoda mukanaan pelottavia asioita, kuten sairautta tai piilossa olevia vihollisia, mutta myös asioita, kuten henkisiä läpimurtoja, luovuutta ja voimakasta taikuutta. Kuu on ehdottomasti Suuren Arkanan villi kortti.
Tarot-korttien Kuu liitetään myös kreikkalaiseen jumalattareen Artemikseen, metsästyksen jumalattareen. Roomalaiset tunsivat hänet nimellä Diana. Kuulla on myös yhteyksiä Hekateen, yön, tienhaarojen ja magian jumalattareen.
Tiesitkö, että englanninkielinen sana ”lunatic” (suomeksi mielipuoli tai myös kuuhullu) tulee latinankielisestä sanasta ”luna” eli Kuu, koska mielipuolen mielen ajateltiin olevan yhtä epävakaa ja muuttuva kuin Kuu?
Aurinko (19. The Sun) tuo Narrille energiaa sekä onnea ja näyttää hänen sisäisen valonsa
Aurinko on jo korkealla, kun Narri viimein herää. Vene on vienyt hänet lammen vieressä sijaitsevalle puutarhalle, ja joka puolella hän näkee mitä erilaisempia kukkia: on ruusuja, liljoja, auringonkukkia… Narri astuu veneestä maalle ja katsoo taivaalle. Päivä on kirkas ja kaunis.
Lapsen nauru herättää hänen huomionsa, joten Narri päättää suunnata eteenpäin ääntä kohti. Hetken päästä hän näkee pienen pojan leikkimässä puutarhassa. Poika nauraa ilosta. Poikanen huomaa Narrin ja juoksee innostuneena tämän luokse, ottaa tätä kädestä ja alkaa innoissaan esitellä kaikkea rakastamaansa puutarhassa. Lapsi laulaa ja leikkii Narrin kanssa ja kyselee monenlaisia kysymyksiä aivan, kuten lapset yleensäkin tekevät.
Narri huomaa hymyilevänsä. Hän tuntee olonsa onnellisemmaksi kuin pitkään aikaan hänen matkallaan. Hän nauttii keskusteluista tämän viattoman lapsen kanssa. Narri on nähnyt ja kokenut niin paljon matkallaan, mutta tämä on ensimmäinen kerta, kun hän kokee puhdasta onnea. Hänet valtaa säkenöivä elinvoima.
Narri kysyy pojalta, kuka tämä oikein on, ja lapsi hymyilee hänelle säteilevästi – niin kirkkaasti, että hän voisi olla yksi Auringon säteistä. Minä olen sinä, poika vastaa Narrille, ja muuttuu kirkkaammaksi ja kirkkaammaksi, kunnes muuttuu puhtaaksi auringonvaloksi. Pojan sanat täyttävät Narrin lämmöllä ja hän näkee totuuden: tämä puutarha, Aurinko hänen yläpuolellaan, tuo pikkuinen poika… Ne kaikki ovat todellisuudessa hänen sisällään. Tämä on hänen omaa sisäistä valoaan.
Astrologiassa Aurinko-kortti yhdistetään Aurinkoon (tiedän, todella yllättävää!), joka kuvastaa egoa ja itseä. Kortin lapsi saattaa kuvastaa Apolloa, kreikkalaista ja roomalaista musiikin, parantamisen, ennustamisen, totuuden ja valon jumalaa. Waitelle tämä kortti kuvasti irtiottoa ja vapautumista tavallisesta rajoittuneesta tietoisuudesta sekä avoimuuden ja vapauden saavuttamista.
Tuomio (20. Judgement) auttaa Narria antamaan anteeksi ja siirtymään eteenpäin
Narri lähtee Auringon puutarhasta. Hän voi jo aavistaa olevansa matkansa lopussa ja on valmis ottamaan viimeisen askeleen. Mutta jokin estää häntä etenemästä loppuun asti, eikä hän ole aivan varma, mikä se on. Hän kääntää katseensa ylös etsiäkseen vastausta Auringolta, mutta näkeekin edessään Tuomion enkelin.
Enkeli kertoo Narrille, että on aika päästää irti menneestä ja ymmärtää tapahtunut. On itsearvioinnin aika. On joitakin muistoja, joita Narri ei matkaltaan haluaisi muistaa, mutta hän tietää enkelin olevan oikeassa – hänen täytyy tehdä rauha menneensä kanssa jokaisen askeleen osalta.
Narri näkee oman menneisyytensä henget ja kohtaa heidät kaikki nyt ensimmäistä kertaa. Hän katsoo henkiä yksitellen ja ymmärtää, ettei menneisyydessä ole mitään pelättävää. Omaksi yllätyksekseen hän huomaa antavansa anteeksi kaiken pahan näille menneisyyden versioille itsestään. Hän päästää irti kaikesta, mikä on saanut hänet tuntemaan olonsa huonoksi tai surulliseksi. Narri oppi ymmärtämään mennyttään ja tutee olonsa vapautuneeksi. Henget jäävät hänelle kokemuksiksi ja muistoiksi, mutta niillä ei enää ole mitään valtaa häneen. Mikään negatiivinen ei sido häntä menneeseen. Hän on uudelleensyntynyt ja elää juuri tässä hetkessä.
Tuomio on helppo sekoittaa Oikeudenmukaisuuteen. Mikä näiden kahden ero sitten on? Molemmat kortit liitetään karmaan, ja molemmat opettavat meille hyväksyntää ja ”oikein tekemistä”. Itse näen eron siinä, että Oikeudenmukaisuus tarjoaa meille oikeutta ja reiluutta, kun Tuomio mahdollistaa uudelleensyntymän.
Tuomio kehottaa meitä tuomaan eteemme menneisyyden, antamaan sille anteeksi ja päästämään siitä irti. Tämä voi olla hankala kortti lukea, koska se pyytää meitä kohtaamaan asioita, joita emme haluaisi kohdata. Kortti yhdistetään Plutoon ja sen hallitseva elementti on joko tuli tai vesi riippuen siitä, keneltä asiaa kysytään.